Pahoittelut pitkästä tauosta, aika lentää ja mä katon vaan vierestä..

Mutta, asiaan- eli mä oon aina tykännyt esimerkiksi noituudesta, noidista, haltioista, velhoista, örkeistä, keijuista, maahisista... Ja mitä niitä nyt on. Joten, kun aikoinaan ensimmäisen kerran näin The Lord of The Ring-trilogian ensimmäisen osan, olin myyty. Siitä syntyi pitkä ja palava suhde kyseiseen trilogiaan, joka ei ole vieläkään sammunut. 

En ole vieläkään kyllästynyt kyseisiin elokuviin tai kirjoihin, mutta oi että sitä tunnetta, kun kuulin että leffateattereihin oli tulossa Hobitti-odottamaton matka. Hypin pitkin seiniä ja odotin joulukuuta kuin kuuta nousevaa. En tuolloin kuitenkaan mennyt ensi-iltaan, vaan odottelin jopa jonkin aikaa, ennekuin raahasin olemukseni sinne leffateatterin pehmeään penkkiin. Hämmennyin jopa itse "pitkäjänteisyyttäni" osottelemisen suhteen. 

Tänä vuonna en enää voi sanoa samaa- tuon odottelun suhteen siis. Olen meinaan koko vuoden odottanut että Hobitti 2 tulisi elokuviin. No ensikuussahan tuo ihana hetki koittaa ja eilen sain ensimmäistä kertaa elämässäni varattua liput ENSI-ILTAAN! Fiilis on mitä mahtavin, enkä pysty lopettamaan hymyilemistä ollenkaan. 

En tiedä, onko jotenkin tyhmää olla näinkin innoissaan ensi-illasta, sillä olen aina ajatellut ettei se ole niin tärkeää koska sen leffan näkee- kunhan näkee.. Mutta ajattelin nyt kerrankin kokeilla jos se fiilis olisi jotenkin erilainen siellä penkissä keskellä yötä, tietäen, että kaikki ne muutkin näkee sen saman pätkän ensikertaa, eikä muut ole sitä ennen nähneet. JA kerrankin olen ensimmäisten joukosa puhumassa elokuvasta, enkä se, joka hyssyttelee kaikkia, etteivät vaan spoilaa mitään. Ainakin omasta mielestäni ihan hauskaa kerrankin olla ajoissa jossain tällaisessa asiassa, oli se sitten tärkeää tai ei.