Eilen pitkästä aikaa huomasin olevani "onnellisempi kuin koskaan".. tai ainakin onnellisempi kuin piiitkään aikaan. En muista, milloin viimeksi olisin tuntenut näin. Sinäänsä outoa, sillä mitään merkittävää tai erityistä ei ole hetkeen sattunut. Ehkä vain heräsin jostain syysmasennuksen kourista tähän maailmaan taas. 

Ymmärsin että on elämässäni on ihana ihminen, joka tekee minut onnelliseksi. Omaan myös maailman ihanimman ystäväpiirin sekä perheen. Ja pitkästä aikaa joulun odotus tuntuu kaiken sen sählingin ja stressaamisen arvoiselta! Ymmärsin myös pitkästä aikaa hymyillä pienille asioille, eikä kodin sotkuisuus masentanut, lähinnä huvitti.. ehkä tämä on taas ihana uusi, puhdas aukeama elämässä. Tai sitten vain mukamas alan ymmärtämään taas elämän tosiasioita ja osaan hallita erilaisia asioita paremmin ja se tuo hyvän mielen. 

Kuitenkaan en edes halua löytää "varsinaista syytä" tähän hyvään oloon, vaan olen onnellinen tilanteeseen ja jatkan hymyilyä ja hetkestä nauttimista!

Toivottavasti tekin muistatte hymyillä ja olla iloisia näin joulun alla- ja ihan vaan muutenkin!

Pahoittelut pitkästä tauosta, aika lentää ja mä katon vaan vierestä..

Mutta, asiaan- eli mä oon aina tykännyt esimerkiksi noituudesta, noidista, haltioista, velhoista, örkeistä, keijuista, maahisista... Ja mitä niitä nyt on. Joten, kun aikoinaan ensimmäisen kerran näin The Lord of The Ring-trilogian ensimmäisen osan, olin myyty. Siitä syntyi pitkä ja palava suhde kyseiseen trilogiaan, joka ei ole vieläkään sammunut. 

En ole vieläkään kyllästynyt kyseisiin elokuviin tai kirjoihin, mutta oi että sitä tunnetta, kun kuulin että leffateattereihin oli tulossa Hobitti-odottamaton matka. Hypin pitkin seiniä ja odotin joulukuuta kuin kuuta nousevaa. En tuolloin kuitenkaan mennyt ensi-iltaan, vaan odottelin jopa jonkin aikaa, ennekuin raahasin olemukseni sinne leffateatterin pehmeään penkkiin. Hämmennyin jopa itse "pitkäjänteisyyttäni" osottelemisen suhteen. 

Tänä vuonna en enää voi sanoa samaa- tuon odottelun suhteen siis. Olen meinaan koko vuoden odottanut että Hobitti 2 tulisi elokuviin. No ensikuussahan tuo ihana hetki koittaa ja eilen sain ensimmäistä kertaa elämässäni varattua liput ENSI-ILTAAN! Fiilis on mitä mahtavin, enkä pysty lopettamaan hymyilemistä ollenkaan. 

En tiedä, onko jotenkin tyhmää olla näinkin innoissaan ensi-illasta, sillä olen aina ajatellut ettei se ole niin tärkeää koska sen leffan näkee- kunhan näkee.. Mutta ajattelin nyt kerrankin kokeilla jos se fiilis olisi jotenkin erilainen siellä penkissä keskellä yötä, tietäen, että kaikki ne muutkin näkee sen saman pätkän ensikertaa, eikä muut ole sitä ennen nähneet. JA kerrankin olen ensimmäisten joukosa puhumassa elokuvasta, enkä se, joka hyssyttelee kaikkia, etteivät vaan spoilaa mitään. Ainakin omasta mielestäni ihan hauskaa kerrankin olla ajoissa jossain tällaisessa asiassa, oli se sitten tärkeää tai ei. 

Miten ihanasti menikään Halloween yön läpi juhlien mitä parhaimmassa seurassa! Valitettavasti ei ole kuvia kyseisistä juhlista..

Koti oli koristeltu, musiikkikin oli teeman mukaista-puhumattakaan puvuista tai ruuista! Yhden kaverin kanssa jatkettiin juhlintaa seuraavana päivänä The 69 Eyesin keikan merkeissä Helsingin Nosturissa. Ja voi että, miten mahtava ja ihananhassu reissu oli! Vaikka muutamiin otteisiin harhailtiin hieman vääriläl kaduilla, niin aina onnistuttiin löytämään perille.. Ehdittiin myös viimetinkaan yöbussilla takaisin kotiin.

Tämä postaus on nyt vain tällainen kuiva tekstinpätkä, mutta ei oikein ole aikaa, eikä inspistä postialla juuri nyt, kun päässä pyörii niin paljon muitakin juttuja.

Palailen taas paremmalla ajalla, ja toivottavasti viimein parempien kuvien kanssa. Ihanaa alkanutta marraskuuta teillekin!

Heissan.

Tässä olisi nyt sitä halloweenteemaista DIY-juttua.

Eli tein hämähäkki- ja luurankokäsipinnejä. Löysin nimittäin Tiimarista tajouksella pussin jossa oli hämähäkkisormuksia, pari luurankokättä sekä pieni luuranko, ja nappasin sen mukaani eurolla. Kotona sitten leikkasin sormuksista renkaat pois ja aloin liimaamaan pinnejä. 

Käytin ohuita pinnejä, jotka käyvät hyvin kyllä noihin hämähäkkeihin, mutta luurankokäsiin olisi saanut kyllä laittaa ihan hiusklipsin..

mutta toistaiseksi mennään näillä. Ja itse olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.

(Ja hups, kylläpä pinnit törröttää rumasti, mutta menköön.. JA vaikka kuvissa hiukseni näyttävät siltä kuin eivät olisi nähneetkään suihkua viiteeen viikkoon, ne ovat ihan puhtaat. Valo ei näköjään tehnyt oikeutta.. odotan myös innolla että saan asennettua tähän koneelleni kuvanmuokkausohjelman, niin saa vähän paremmannäköisiä kuviakin tänne.)

Mutta nyt jatkan halloweenruokaideoiden metsästämistä. 

Hauskaa viikonjatkoa teillekin.

Ah, vihdoin enää päiviä vuoden parhaaseen juhlaan- Halloweeniin! Vaikka elämäni onkin lähes joka päivä yksi halloween, on se vielä parempaa kun se päivä vihdoin koittaa! 

En millään jaksaisi odottaa kuun viimeistä päivää, jolloin voi taas koristella kodin hämähäkinseitein, kurpitsoilla sekä luurangoin. Koko kuukauden aina kiertelen keskustassa etsien toinen toistaan ihanampia koristeita, kynttilöitä, asuja ja muuta halloween-teemaista, niitä pikkuhiljaa keräillen. Ja sen vuoksi varoitankin, että tämän kuun postaukset saattavat olla hyvin halloween-teemaisia, vaikka tietysti koitan myös muistaa kirjoitella muustakin..

Sekin tietysti riippuu ihan siitä, mitä muuta tulen tekemään tämän kuun aikana.

Varmuudella voin varoittaa yhdestä halloweeniin liittyvästä DIY-postauksesta, ennen varsinaista päivää, mutta siitä lisää myöhemmin.

Aion itse nauttia tämän kuun aikana tuplasti enemmän vanhoja kauhuelokuvia, Edgar Allan Poeta ja ehkä vähän The Addams Familytäkin.

Sykkiikö kenenkään muun sydän vahvasti Halloweenille?